Miksei maalle saisi muuttaa- tilaisuuteemme osallistui reilu
130 henkeä, kiitos kaikille paikalla olleille!
Kuulimme monipuolisesti hararakentamiseen ja
maaseutuasumiseen liittyvää asiaa. Jukka Heinosen esityksestä kävi selkeästi
ilmi, että hiilidioksidipäästöjen kannalta merkittävää ei ole se, missä asuu,
vaan se miten ja paljonko kuluttaa. Heinosen materiaali tilaisuudesta löytyy
täältä:
Lisäksi alla olevasta linkistä on luettavissa Heinosen
väitöskirja kokonaisuudessaan, suomenkielinen tiivistelmä löytyy alkusivuilta:
Hilkka Vihinen toi omassa puheenvuorossaan esiin mm. Sitran
barometrin kautta suomalaisten suhtautumisesta maaseutuun; asenne haja-asumiseen
on hyvin myönteinen. Vihisen mukaan tila ja väljyys asumisessa ovat
hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteitä, joiden hyödyntämiseen pitäisi jo kovaa
vauhtia olla kehittämässä uutta ekotehokasta ja hajautettua teknologiaa. Esitys
kokonaisuudessaan:
Juha Kuisma puhui maallemuuttajan kuntataloudellisista
kustannusvaikutuksista ja purki Kimmo Kosken raporttia ”Kuntatalous ja
yhdyskuntarakenne”, jota käytetään taustamateriaalina yhdyskuntarakenteen
eheyttämisen suunnittelussa. Kuisman diat täällä:
Heikki Taulaniemi selvensi, että perusrakennusoikeudella
jokainen saa järkevällä tavalla käyttää omaa maataan rakentamiseen. Tämän
oikeuden puolesta puhuvat osaltaan mm. perustuslain omaisuudensuoja ja lunastuslain
yksityiseen omaisuuteen puuttuminen. Lisäksi hän peräänkuulutti legaliteettiperiaatteen
toteutumista, eli sitä, että julkisen vallan käyttö tulee aina perustua lakiin.
Kommenttipuheenvuorossaan Hankala totesi, että asia on
yhteinen ja siihen tulee löytää yhteinen ratkaisu. Myös Timo Hanhilahden
mielestä vastakkainasettelusta tulisi luopua. Lisäksi hän totesi, että kukaan
ei ole tekemässä maaseudusta kaupunkia eikä tiivistyminen lopu
maaseutuasumisesta huolimatta.
Keskustelussa pahoiteltiin sitä, että kuulijoiden joukosta
puuttuivat suunnitelmien takana olevat seutuhallituksen edustajat ja
kaavoittajat. Kritisoitiin myös luottamusmiesten laiskuutta perehtyä asioihin,
jolloin päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin tai kyseenalaistamatta virkamiesten
esityksiä. Ihmetystä aiheutti myös se, että vaikka tutkimustietoa on olemassa,
sitä ei hyödynnetä asiallisesti. Hilkka Vihinen suositteli ottamaan mukaan
maaseutuvaikutusten arvioinnin, johon löytyy valmis menetelmä.
Keskustelu olisi
jatkunut varmasti pidempään, mutta valitettavasti aika loppui kesken.
Erityiskiitos paikalla olleille lehdistön edustajille, jotka ovat tärkeitä tiedon
esiintuojia. Työ jatkuu!
